Olemme tehneet lyhyellä varoitusajalla isoja päätöksiä, jotka muuttavat pienen perheemme arkipäivää aika lailla seuraavan puolen vuoden ajan.
Tästä ei vielä moni tiedä, mutta kuvat kertokoon puolestaan mitä tuleman pitää.
Eläinpelastusta syyskuu 30, 2009
Olimme toissa sunnuntaina Janakkalan mökillä sienimetsässä, kun pitkän reissun päätteeksi Hertta otti jostain jäljen. Siinä sitten juoksimme jonkin matkaa sienikoreinemme Hertan perässä ja ällistys oli suuri, kun Hertta osoitti maalin: pieni kissanpentu keskellä metsää! Noin neliviikkoinen pentu oli jo ihan poikki, mutta hengitti vielä. Tarkistettiin nopeasti lähialue ja eikun Riihimäelle päivystävän eläinlääkärin luo. Valitettavasti pikkukissa oli jo niin alilämpöinen, ettei siitä ollut enää eläjäksi ja se päästettiin pikkupentujen taivaaseen.
Mökille palatessamme päätin käydä ihan vaan oman mielenrauhani takia käydä Hertan kanssa tarkistamassa vielä kerran paikan, josta löysimme kissan. Hertta otti heti uuden jäljen ja kappas, risukasasta löytyi toinenkin, tällä kertaa hyväkuntoinen, kissanpentu. Pikkumisu on nyt toimitettu Riihimäen Onnentassuun, jossa se toivottavasti isommaksi kasvettuaan löytää oman rakastavan kodin. Kävimme haistelemassa löytöpaikalla vielä muutamaan otteeseen, mutta emme onneksi(?) löytäneet enempää pentuja tai niiden emoa.
Ruokahetki
On aika itsestään selvää, että olen kovin ylpeä pikkupiskistäni. Kissanpentuja olisi tuskin löytynyt ihmisvoimin, niin vaikeassa maastossa ne piileskelivät. Tähän asti ollan harrastettu Hertan kanssa erilaisia jälkiä lähinnä aktivoinnin vuoksi, mutta on toki kiva, että harrastuksesta on ihan konkreettista hyötyäkin.
Saanko mäkin pitää? PLIIS!
From Hertta with Love syyskuu 16, 2009
Syksyn nakukausi käynnistyi virallisesti eilen. Tällä kertaa pääsemme yllättämään kanssalenkkeijät paitsi Hertan alastomalla olemuksella myös Nadjan kuvioterveisillä :)
Hertta X 2
jk. Toisessa lonkassa on ruutu, mutta kuvaaja/naminpitäjä oli jo tämän puolen kuvauksen jälkeen niin uupunut, ettei sitä tullut ikuistettua. Seuraavalla kerralla Nadja osaa varmaan taiteilla jo padan ja ristinkin, eikö ;)
Mätsärii elokuu 27, 2009
Käytiin tiistaina pyörähtämässä Koneen kentällä järjestetyssä match showssa. Hertta sai punaisen nauhan, mutta sijoitusta ei irronnut 60 pikkukoiran kisassa.
Kävely sujui näppärästi, mutta maassa ei suostuta seisomaan ilman handlerin kyykyttämistä. Jos minä seison, niin Hertta istuu ja ottaa kauniisti vaan kontaktia. Pöydällä seistiin ihan nätisti, kunhan vaan handleri muistaa pitää ne namit silloin piilossa (muistiin itselle: lihapullat ovat liian hyviä nameja näyttelyihin). Me jatketaan reenejä..
Kesän marjasato elokuu 17, 2009
Viime kesänä Hertta päivysti punaisten viinimarjapensaiden alla ja repi omenoita suoraan oksista.
Punaiset ja mustat viinimarjat kelpaavat vieläkin, mutta ne eivät maistu läheskään yhtä hyvälle kuin tämän kesän hitit mustikka ja vadelma.
Onneksi käydään usein metsälenkeillä ja Saloisten mökiltä mustikoita ja vadelmia löytyy ihan pihapiiristäkin, niin pääsee tuo meidän herkkusuu vähän maiskuttelemaan, suoraan varvuista ja pensaista.
Lauantaina oltiin tunti jos toinenkin mustikoita keräämässä koko porukka. Hertta söi sinä aikana vähintäänkin litran mustikoita. Kyllä huomasi iltalenkillä, että jotain tavallisesta poikkeavaa on kulkenut kropan läpi. Ei löysää, mutta aivan pikimustaa tavaraa!
nam!
On se niin näppärää, että koira osaa barffata omatoimisestikin :).
Uusi valio elokuu 14, 2009
Hertan PON-serkku Emmi käväisi viime sunnuntaina Tuomarinkartanon ryhmänäyttelyssä hakemassa seitsemännen sertinsä ansaiten samalla viimein Suomen muotovalion tittelin maagisen kahden vuoden rajapyykin ylityttyä.
Täti ja serkkutyttö hurraavat ja toivottavat Emmille ja Sirpalle hirmuisesti onnea!
Emmi mökillä kesällä 2008
Mikä blogi? elokuu 13, 2009
Kesä on vietetty pääosin blogimaailman ulottumattomissa. Heinäkuun alussa hankittiin vihdoin kauan kaivattu auto ja sen jälkeen ollaankin oltu aika lailla koko ajan menossa.
Hertta ja Shnurok-isä Kotkan kv-näyttelyssä 13.6. Hertan tuloksena komeasti H, Shnurok puolestaan hoiti homman kotiin ja oli rotunsa paras. Tiukka tulos tiukalta tuomarilta Hertan osalta. Mieltä “lämmittää” hiukan se, että kv-valiokin sain samaiselta tuomarilta H:n. Tästä on hyvä jatkaa seuraavasta turkista uusiin koitoksiin. ;)
Kuvat Nadja Leino.
Isä ja tytär
Noviisit
Juhannuksena oli hieman vilpoista, mutta ei se menoa haitannut. Hertan ja Ulpu-serkun paini kesti noin 8 tuntia. Juhannusyönä makasikin sitten kolme väsynyttä koiranraatoa lattialla (Emmi kepin etsimisestä, jonka perään nuoremmat ei niin ymmärrä).
Hertta ja Ulpupulpu
Ei ehkä kaikkein edustavin otos parivaljakosta
Heinäkuussa rakennettiin appivanhempien mökkiä Saloisilla.
Työnjohtaja
Käytiin piknikillä koffin puistossa, jossa Hertta sai maistaa sonninsutia. Sonninsudin varsinainen sisältö selvisi vasta seuraavana päivänä. Enpä ihmettele miksi sitä markkinoidaan sutina eikä oikealla nimellään.
Crunchy!
Sitten olikin vuorossa kesä suurin seikkailu. Ensimmäistä kertaa veneeseen ja telttailemaan. Hertan mielestä molemmat oli ihan piece of cake.
BFFs Hertta ja Lumi
Tähyilyä Kaunissaaren satamassa
väsynyt veneilijä kotimatkalla
yöks! toukokuu 27, 2009
Kesän 2009 punkkikausi on avattu! Ekspotin laitosta on tänään kulunut 4 viikkoa ja aamulenkiltä tarttui sitten silmäkulmaan punkki. Aika tarkka tuo ekspotin vaikutusaika :). Ei muuta kun uudet mömmöt niskaan.
Mitä sitä ei tekisi koiransa vuoksi? toukokuu 14, 2009
Valjaita, pantoja, erilaisia remmejä, kosketuskeppejä, naksuttimia, aktivointileluja, jälkiliinoja, kosketusalustoja, kursseja, näyttelyitä, playdateja…
Hertan tulon myötä olen usein joutunut miettimään omaa mielenterveyttäni eli sitä, missä menee raja koiran oikeiden tarpeiden ja minun hössötykseni välillä. Sanoinkin poikaystävälleni jo ennen pennun tuloa, että sanot sitten suoraan kun homma alkaa mennä yli. Vastaus oli jotakuinkin luokkaa “ai SITTEN kun”.
Eilen löysin itseni jälleen tällaisestä tilanteesta. Kasvissyöjänä yökkäilin pussittaessani jauhettua maksaa pakastimeen ja kirosin jäistä broilerinkaulamönttiä vasara ja ruuvimeisseli kädessäni. Mielessäni käväisi, että jos joku ei-koiraihminen nyt katselisi kärpäsenä katossa tätä hommaa niin nauraisi varmaan vedet silmissä. Mitä sitä ei koiransa eteen tekisi?
Hertan raakaruokinnasta on tullut minulle sydämen asia ja se saa tuntua pussittamis- ja pakastamishetkillä kuinka naurettavalta tahansa. Teen sen silti. Sen sijaan olen itsekin kyseenalaistanut mm. kosketuskepin hankinnan. Ei Hertta varmaan olisi mitään menettänyt, vaikka se olisi jäänyt ostamatta.
Hankinnoista toukokuu 11, 2009
Meillä on jo jonkin aikaa käyty keskusteluja auton hankinnan ajankohtaisuudesta. Joka toinen päivä se on pakko saada, joka toinen päivä päätetään vielä sinnitellä julkisilla, sillä asummehan kuitenkin ratikkapysäkin vieressä.
Hertan mielestä autoilu on huippuajanvietettä. Puhaltimet ovat erityisen mielenkiintoisia ja samalla voi aina kätevästi myös föönata otsiksen.
