Hiirimetsällä syyskuu 29, 2008

Olimme viikonloppuna Hertan kanssa metsälenkillä Keskuspuistossa. Hertta oli taluttimen päässä, sillä ruuhka-aikaan Helsingin metsät tuntuvat täyttyvän sinkoilevistä pyöräilijöistä. Yht’äkkiä kuulin vinkulelumaisen vingahduksen ja huomasin, että Hertta katsoi ylpeänä minuun päin iso metsähiiri suussaan. Sisäinen rottakoira oli herännyt.

Käskin Herttaa irrottamaan otteensa ja neidin leuat loksahtivat heti auki. En halunnut odottaa ja katsoa, mitä Hertta olisi hiirelle tehnyt. Isot kehut Hertta kuitenkin työstään sai. Loppu lenkki jahdattiinkin sitten tuulen mukana liikkuneita lehtiä. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Luu teki muuten tehtävänsä. Viimeinen maitokulmahammas irtosi lauantaiaamuna! :)

näyttelyrinsessa syyskuu 24, 2008

Oltiin Hertan kanssa eilen ensimmäistä kertaa mätsärissä Malminkartanossa. Hirmuista kiskomista ja hämmästelyähän se oli, mutta kaiken kaikkiaan neidin debyytistä jäi erittäin hyvä maku suuhun.

Hertta seisoi maassa huomattavasti paremmin kuin kotona, mutta kävely oli ajoittain tosiaan aikamoista kiskomista. Pöydällä seisominen ja tuomarin tervehtiminen sujuivat myös hyvin. Hampaiden katsominen sen sijaan ei mennyt ihan nappiin, mutta ihmekkös tuo, kun viime aikoina on niin paljon hampaita tullut  sörkittyä. Ei ainakaan purrut tuomaria, niin kuin Emmi-serkku samanikäisenä! :)

Pentuluokassa  oli kaiken kaikkiaan 32 koiraa! Ilta venyi pidemmäksi kuin olin ajatellut, mutta Hertta jaksoi hienosti odottaa sinisten kehään asti. Tuloksena oli tosiaan sininen nauha eikä siinäkään sijoituttu, mutta Hertta näytti nauttineen tapahtumasta ja se oli pääasia. Minäkin opin yhtä sun toista ja leikkasi mätsäri pahimman terän myös minun kehäjännitykseltäni.

Hyvinkään erkkaria varten pitää harjoitella vielä lisää seisomista (etutassut jäävät usein liian taakse ja/tai takatassut eivät ole linjassa), käsittelyä (Hertta tuppaa aina kääntymään ja katsomaan, että mitä se nyt oikein puuhaa tai vaihtoehtoisesti istuutumaan) sekä liikkeestä pysähtymistä. Kävelyn kanssa en oikein tiedä mitä tekisin. Ei se toki täydellisesti ilman häiriötekijöitäkään mene, mutta eilinen kiskominen johtui mielestäni ensisijaisesti muista koirista. Täytyy varmaan pyytää naapuruston koiria mukaan näyttelytreeneihin, jotta saataisiin treenata kävelyä ihan ringissä aikä vain kaksistaan.

Ja sitten olisi vielä noi meidän neidin kyljet…pehmoiset ovat! Annoskoko on jo aika minimissä (0,5 dl/krt, 2-3 krt/päivä), mutta ei se rasvakerros siitä minnekään ole hävinnyt. Tässä suhteessä koira ja emäntä taitavat muistuttaa toisiaan. Herkästi tarttuu eikä millään meinaa päästä eroon! :) Ajattelin vaihtaa Hetun penturuoan aikuisten ruokaan, jos se vähän helpottaisi. Lenkkeillään/liikutaan kuitenkin viikolla n. 1½-2 tuntia päivässä ja viikonloppuisin reilusti enemmän.

Kahden päivän armonaika syyskuu 22, 2008

Hertan hampaiden vaihtuminen on sujunut tähän mennessä ongelmitta. Suurin osa hampaista on lähtenyt itsestään, muutama on nyppäisty pois ja kaksi on vielä vaiheessa. Yläkulmahampaat nimittäin.

Hertan maitoyläkulmurit ovat kiinni ikenissä ihan tolkuttoman kovin. Pysyvät hampaat kirivät välimatkaa kiinni kovaa vauhtia ja vanhat eivät tajua siirtyä niiden tieltä. Eivät ryökäleet edes heilu. Hertalla onkin nyt ylhäällä komeat peräkanaa kasvavat tuplakulmahampaat.

Tänään ne saivat ultimatumin. Kaksi päivää aikaa lähteä tai soitan eläinlääkärille. Kun heiluttamisesta ei ole ollut ainakaan tähän mennessä hyötyä, kävin hakemassa hieman kättä pidempää.

Hertta ja The Luu

Niinpä. Näyttää liioittelulta, onhan se yhtä pitkä kuin Hertta, mutta tämänkokoiseen luuhun Hertta ei eläinkaupan tädin mukaan pysty käyttämään pelkästään poskihampaitaan, vaan joutuu turvautumaan myös kulmureihin. Kokonsa vuoksi se ei ole myöskään neidin liikuteltavissa, joten pysyväthän matot puhtaina :).

Aluksi luu luonnollisesti hieman pelotti Herttaa (herättäähän se jo pelkän kokonsa puolesta kunnioitusta), mutta hetken tutustumisen jälkeen käytiin jo ahnaasti sen kimppuun.

Ilon aiheitakin ollaan koettu. Hertta seurasi sunnuntaina ensimmäistä kertaa katsekontaktissa. Tätä riemua kesti kokonaisen kolmen askeleen verran, mutta kuitenkin! Kyllä sitä harjoiteltiinkin. Jotenkin meidän “blondille” tuntui käsittämättömän vaikealta tehdä kahta asiaa samaan aikaan. Ensimmäisen askeleen jälkeen katsekontakti tuppai aina herpaantumaan. Vaikka Hertta onkin oppinut jo monia juttuja, jostain syystä tämän oppiminen on tuntunut tähän mennessä parhaimmalta. Ehkä se johtuu siitä, että olin jo luovuttamassa kyseisen “tempun” osalta.

Voihan rähmä! syyskuu 9, 2008

Hertalle iski eilen silmätulehdus vasempaan silmään. Onneksi silmä ei vaikuta kovasti kutiavan, mutta oltiin kovasti treenailtu näyttelykävelyä huomiseen Koneen kentällä pidettävään Match Show:hun. Eihän nti rähmäsilmää voi nyt viedä sinne.  

Olin niin ehtinyt jo innostua siitä, että päästään lähelle treenaamaan ensi kuussa olevaa erkkaria varten, joka on Hertan näyttelydebyytti.  Nyt tarvitsee sitten etsiä uusi näyttelyharjoituksista käyvä MS. Ehditäänpä harjoittella enemmän siihen mennessä. Sen verran pomppivaa tuo  Hertan kävely näyttelyremmissä vielä on, että lisätreeni tulee ihan tarpeeseen :).

Sisäsiisti! syyskuu 4, 2008

Uskallan sanoa sen vihdoin ääneen: Hertta on sisäsiisti! Ikuisena pessimistinä tai realistina (tästä voidaan olla eri mieltä) en ole uskaltautunut toteamaan kyseistä asiaa, vaikka ollaan jo pari viikkoa elelty lätäköttömässä taloudessa. Nytkin pitää koputtaa puuta samaan aikaan.

Hertan sisäsiisteystreeni on tähän mennessä edennyt “yksi askel eteen, kaksi askelta taaksepäin” -vauhdilla. Aina kun pari päivää on mennyt hyvin, niin sitten olenkin epähuomiossani meinannut astua lätäkköön. Kakkakasoja ei ole löytynyt lattialta yli kuukauteen, mutta ongelmakohdaksi on muodostunut hitaasti aamuisin liikkeelle lähtevä ulkoiluttaja ja pitemmät yksinolot. Nyt Hertta kuitenkin pystyy jo pidättämään aamulla sen minun pukeutumiseen ja vessassa käyntiin vaaditun ajan eikä pissahätä pääse enää yllättämään työpaivän aikanakaan.

Jei!! Tätä päivää on odotettu pitkään!

Rankat huvit syyskuu 3, 2008

Viikonloppu oli täynnä menoa ja meininkiä. Lauantaille oli merkitty ihmisten menoja, sunnuntaina puolestaan kokoontuivat koirat. Jännitin kovasti miten pentu jaksaa nämä kaikki menot, mutta todellisuudessa kävi niin, että ensin väsyin minä ja sitten vasta koira.

Lauantaina ohjelmassa oli siskonpoikani ristiäiset sekä ystäviemme tupaantuliaiset. Koska molemmat juhlat olivat kaiken lisäksi Espoossa, piti Hertalle löytää niiden ajaksi hoitopaikka.  Hertta on kerran aiemmin ollut yökylässä vanhempieni luona mökillä, mutta koska isovanhemmat olivat myös tulossa ristiäisiin suunnattiin aamupäivällä nokka kohti S:n vanhempien taloa. Hertta käyttäytyi hoidossa kuulemma oikein nätisti ja mikäs neidin oli siellä ollessa, kun oli iso piha ja roppakaupalla huomiota saapuvilla. Minä taisinkin jännittää hoitoon jättämistä enemmän kuin Hertta.

Sunnuntaina oli puolestaan vuorossa Hertan ensimmäinen koulupäivä eli pentukurssin alkaminen. Tunti meni paremmin kuin olin ennalta uskaltanut ajatella. Herttahan osaa jo mm. istua, ottaa katsekontaktia pyynnöstä ja tulla luokse. Ainut asia mikä mietitytti ennalta oli muihin koiriin suhtautuminen tai suhtautumatta jättäminen.  Meitä koiranomistajia oli etukäteen ohjeistettu, että koirat eivät saisi olla keskenään kontaktissa ennen tunnin alkua, jotta koko tunti ei menisi leikkimiseksi. Meidän hömppä otti tämän aluksi aika raskaasti ja hirmuiset itkuthan siinä pääsi, kun ei päässyt tutustumaan muihin. Alkujärkytyksen jälkeen asian yli kuitenkin päästiin ja Hertta pysähtyi lopputunnin aikana vain muutaman kerran seuraamaan muiden koirien menoa. Em. asioiden lisäksi harjoiteltiin jo entuudestaan tuttua seuraamista ja/tai remmissä kävelyä, joka ei kyllä oikein vieläkään luonnistu, mutta yritän olla asian suhteen kärsivällinen. Uutena asiana alettiin harjoittelemaan sivulle menoa.

Koulutus ei kuitenkaan päättynyt sunnuntain osalta vielä tähän, vaan läksimme vielä iltapäivällä kasvattajan luokse tapaamaan Hertan sisaruksia sekä perehtymään koiranäyttelyiden saloihin. Hertta jaksoi tsempata vielä näyttelykehäharjoituksissakin, omistajan keskittymiskyky sen sijaan taisi alkaa tässä vaiheessa herpaantumaan :). 

Kotimatkalla Hertalle maittoikin jo uni. Pentu pisti pitkäkseen keskellä Koivukylän juna-asemaa ja unet jatkuivat koko junamatkan aina kotiin asti.