Viikonloppu oli täynnä menoa ja meininkiä. Lauantaille oli merkitty ihmisten menoja, sunnuntaina puolestaan kokoontuivat koirat. Jännitin kovasti miten pentu jaksaa nämä kaikki menot, mutta todellisuudessa kävi niin, että ensin väsyin minä ja sitten vasta koira.
Lauantaina ohjelmassa oli siskonpoikani ristiäiset sekä ystäviemme tupaantuliaiset. Koska molemmat juhlat olivat kaiken lisäksi Espoossa, piti Hertalle löytää niiden ajaksi hoitopaikka. Hertta on kerran aiemmin ollut yökylässä vanhempieni luona mökillä, mutta koska isovanhemmat olivat myös tulossa ristiäisiin suunnattiin aamupäivällä nokka kohti S:n vanhempien taloa. Hertta käyttäytyi hoidossa kuulemma oikein nätisti ja mikäs neidin oli siellä ollessa, kun oli iso piha ja roppakaupalla huomiota saapuvilla. Minä taisinkin jännittää hoitoon jättämistä enemmän kuin Hertta.
Sunnuntaina oli puolestaan vuorossa Hertan ensimmäinen koulupäivä eli pentukurssin alkaminen. Tunti meni paremmin kuin olin ennalta uskaltanut ajatella. Herttahan osaa jo mm. istua, ottaa katsekontaktia pyynnöstä ja tulla luokse. Ainut asia mikä mietitytti ennalta oli muihin koiriin suhtautuminen tai suhtautumatta jättäminen. Meitä koiranomistajia oli etukäteen ohjeistettu, että koirat eivät saisi olla keskenään kontaktissa ennen tunnin alkua, jotta koko tunti ei menisi leikkimiseksi. Meidän hömppä otti tämän aluksi aika raskaasti ja hirmuiset itkuthan siinä pääsi, kun ei päässyt tutustumaan muihin. Alkujärkytyksen jälkeen asian yli kuitenkin päästiin ja Hertta pysähtyi lopputunnin aikana vain muutaman kerran seuraamaan muiden koirien menoa. Em. asioiden lisäksi harjoiteltiin jo entuudestaan tuttua seuraamista ja/tai remmissä kävelyä, joka ei kyllä oikein vieläkään luonnistu, mutta yritän olla asian suhteen kärsivällinen. Uutena asiana alettiin harjoittelemaan sivulle menoa.
Koulutus ei kuitenkaan päättynyt sunnuntain osalta vielä tähän, vaan läksimme vielä iltapäivällä kasvattajan luokse tapaamaan Hertan sisaruksia sekä perehtymään koiranäyttelyiden saloihin. Hertta jaksoi tsempata vielä näyttelykehäharjoituksissakin, omistajan keskittymiskyky sen sijaan taisi alkaa tässä vaiheessa herpaantumaan :).
Kotimatkalla Hertalle maittoikin jo uni. Pentu pisti pitkäkseen keskellä Koivukylän juna-asemaa ja unet jatkuivat koko junamatkan aina kotiin asti.
