Hertan mielestä maailman paras paikka on tietenkin sylissä. Jos sinne ei pääse luvan kanssa, niin sitten yritetään vaikka väkisin (nim. useamman kerran kankaita lattialla koira sylissä leikannut).
Tällä hetkellä syliäkin kovemmassa huudossa on metsä, jonne pitäisi tietenkin päästä juoksemaan vapaana. Juoksun takia metsään on viime aikoina parhaimmassakin tapauksessa päässyt vain fleksissä. Nyt juoksu alkaa olla pikkuhiljaa ohi, ja eiköhän sinne (lumiseen) metsäänkin päästä piakkoin kirmaamaan.
Se tuleekin tarpeeseen. Niin emäntä kuin koira ovat olleet loppujuoksun ajan aika turhautuneita, kun sopivaa ajankulua ei ole meinannut oikein millään löytyä. Milloin on satanut kaatamalla vettä (Hertta ei ulkoile pitkiä lenkkejä vesisateessa, enkä minä valita:), milloin minä olen ollut flunssassa. Myös temppujen treenaaminen on ollut vähintäänkin haasteellista, kun neidin korvat ovat olleet jostain kumman syystä jossain muualla.
Tässä kuvia vanhoista hyvistä ajoista ennen juoksua. :)
Nuuksiossa
Hämeenlinnassa metsähommissa
