Herttaista

Hertan elämää ja oivalluksia.

Inventaario tammikuu 23, 2009

Aihe: uutta ja ihmeellistä — Jenni @ 12:21 ip

Näin vuoden alun kunniaksi ajattelin listata niitä asioita/temppuja, joita Hertta on elämänsä ensimmäisten 9 kuukauden aikana oppinut. Osa äärimmäisen tärkeitä asioita, osa täyttä hömppää, joita on harjoiteltu ihan vaan harjoittelemisen ilosta.

Varmat/suhtvarmat käskyt:
ei
istu
(osasi luonnostaan.. luonnonlahjakkuus:)
maahan (innostuu vieläkin käskystä niin paljon, että kyynärpäät vaan kolisee, kun neiti heittäytyy maahan)
seis
paikka
(istuen ja maaten)
tänne/Hertta/vihellys (on niin kiva juttu, että sillä ei ole väliä kuka kutsuu ja ketä)
mennään
katso
etsi
tassu
toinen tassu
pesulle
ravista
alas
Gimme five!
(aina tarpeellinen:)
kumpi käsi? (kuten myös)
katseella luvan pyytäminen ruokailuun
jätä

Vaihtelevalla menestyksellä:
hiljaa
sivu
seiso
katseella luvan pyytäminen ovesta ulos menoon
sisälle

hyppy (ei ole harjoiteltu hetkeen)
ali (kuten myös)

Harjoituksen alla:
kieri (vaatii käsimerkin)
koirien ohittaminen

Opitut merkitykset:
Sampo tulee.
Kotiin.
Pakilaan.
Metsolaan.
Mamma.
Ossi (lempilelu).
Nalle (tulee heti Ossin perässä).
Sukka (hmpf?!).
Ruokaa.
Onko nälkä?

On se niin fiksu. Ilmeisen hyvät geenit, koska minun ansioita noiden oppiminen ei ensisijaisesti ole.

 

Pretty in pink tammikuu 23, 2009

Aihe: reissut, yleistä — Jenni @ 11:56 ap

Hyvää alkanutta vuotta 2009! Vuosi lähti liikkeelle mitä parhaimmalla tavalla: auringonpaisteessa Lohjanjärven jäällä. Herttakin sai nauttia parhaan ystävänsä Lumin seurasta. Raketit eivät onneksi aiheuttaneet ainakaan tällä kerralla Hertalle ahdistusta. Jos raketin ääni kantautui poikkeuksellisen selkeästi sisätiloihin saakka, niin sille piti hieman haukahtaa, mutta muuten Hertta käyttäytyi normaalisti.

vauhdin hurmaa
vauhdin hurmaa

Pian uuden vuoden vaihtumisen jälkeen suuntasimme Sampon kanssa Intiaan rinkat selässä ja Hertta mamman luo hemmottelulomalle. Hertta sopeutui vanhempieni arkeen todella hyvin. Ensimmäinen yö oli itketty, mutta sitten Hertta olikin ollut jo kuin kotonaan. Ja mikä siellä oli ollessa, kun possunkorvia oli tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, mummo työpaivien ajan lapsenvahtina ja öisin pääsi ihan sänkyyn asti nukkumaan.

Jälleennäkemisen riemu oli suuri kahden viikon erossa olon jälkeen. Kotiin on aina mukava palata. Paluu “karuun arkeen” onkin sujunut yllättävän hyvin.  Ainostaan kampaamista ja kynsien leikkuuta seurasi jäätävä mulkoilu olohuoneen pöydän alta.