Päivänä eräänä, kun allekirjoittanut oli maannut jo pari päivää sohvalla kuumeessa, sai Hertta luvan laajentaa “reviiriään” keittiön vaalealle sohvalle. Näin kauan sitä mielen lujuutta sitten kesti.
Perustelut omalle lepsuilulle ovat kattavat. Kyseinen sohva on ainoa paikka, josta Hertta näkee ulos. Nykyään neiti onkin aikalailla juurtunut sohvan selkämykselle.
tarkkana
tauko
Kuten kuvista näkee blogi ei elä ihan reaaliajassa. Kuvien siirtäminen koneelle on hidasta puuhaa :).
Nautimme viime sunnuntain aurinkoisesta kevätsäästä Nummi-Pusulan mökillä. Kuin naistenpäivän kunniaksi, pääsi Herttakin nauttimaan pitkästä aikaa vapaanaolosta.
Uskaltauduin kokeilemaan onneani juoksuisen nartun kanssa tutussa isossa pihapiirissä keskellä ei mitään ja Hertta palkitsi esimerkillisellä käyttäytymisellä. Taisi itsekin tajuta mitä pienestäkin tottelemattomuudesta olisi seurannut tulevia juoksuja ja “juoksuja” ajatellen.
kaivuuhommissa
paparazzi keskeyttää puuhat
poseeraus ja kaihoisa katse kaukaisuuteen
Hertalla alkoi tosiaan kaksi viikkoa sitten juoksu. Kun on oikea hormonihirmu, niin ehtii näköjään käydä läpi kahdet juoksut ennen ensimmäisen ikävuoden täyttymistä. Juoksujen alkamisen väliin jäi vain neljä kuukautta.
Ps. Meillä on uusi hieno kamera, jota en oikein osaa vielä käyttää. Taidokkaita kuvia odotellessa..
