Kesän 2009 punkkikausi on avattu! Ekspotin laitosta on tänään kulunut 4 viikkoa ja aamulenkiltä tarttui sitten silmäkulmaan punkki. Aika tarkka tuo ekspotin vaikutusaika :). Ei muuta kun uudet mömmöt niskaan.
Mitä sitä ei tekisi koiransa vuoksi? toukokuu 14, 2009
Valjaita, pantoja, erilaisia remmejä, kosketuskeppejä, naksuttimia, aktivointileluja, jälkiliinoja, kosketusalustoja, kursseja, näyttelyitä, playdateja…
Hertan tulon myötä olen usein joutunut miettimään omaa mielenterveyttäni eli sitä, missä menee raja koiran oikeiden tarpeiden ja minun hössötykseni välillä. Sanoinkin poikaystävälleni jo ennen pennun tuloa, että sanot sitten suoraan kun homma alkaa mennä yli. Vastaus oli jotakuinkin luokkaa “ai SITTEN kun”.
Eilen löysin itseni jälleen tällaisestä tilanteesta. Kasvissyöjänä yökkäilin pussittaessani jauhettua maksaa pakastimeen ja kirosin jäistä broilerinkaulamönttiä vasara ja ruuvimeisseli kädessäni. Mielessäni käväisi, että jos joku ei-koiraihminen nyt katselisi kärpäsenä katossa tätä hommaa niin nauraisi varmaan vedet silmissä. Mitä sitä ei koiransa eteen tekisi?
Hertan raakaruokinnasta on tullut minulle sydämen asia ja se saa tuntua pussittamis- ja pakastamishetkillä kuinka naurettavalta tahansa. Teen sen silti. Sen sijaan olen itsekin kyseenalaistanut mm. kosketuskepin hankinnan. Ei Hertta varmaan olisi mitään menettänyt, vaikka se olisi jäänyt ostamatta.
Hankinnoista toukokuu 11, 2009
Meillä on jo jonkin aikaa käyty keskusteluja auton hankinnan ajankohtaisuudesta. Joka toinen päivä se on pakko saada, joka toinen päivä päätetään vielä sinnitellä julkisilla, sillä asummehan kuitenkin ratikkapysäkin vieressä.
Hertan mielestä autoilu on huippuajanvietettä. Puhaltimet ovat erityisen mielenkiintoisia ja samalla voi aina kätevästi myös föönata otsiksen.
Hei me leikitään! toukokuu 7, 2009
Vappuaattona se alkoi ja eilenkin siitä oli nähtävissä vielä merkkejä.
Meidän hieman huumorintajuton Hertta on elämänsä aikana saanut yhden ns. hepulin, joka koostui muutaman kierroksen rallista kämpän ympäri. Sinänsä ihan hyvä, koska en niin välitäkään kauhean hetkuilevista koirista. Siksi kääpiösnautseri. Tammikuun aikoihin loppui sitten muiden koirien kanssa leikkiminenkin. Minä jo ajattelin, että onko siitä tullut toisten juoksujen myötä jo niin tosikko, ettei edes pikkupainit enää kiinnosta.
En tiedä mistä tämä vaihe johtui, mutta nyt meillä leikitään taas ja jos oikein hulvattomiksi heittäytydään niin vallan ihan juostaankin toisten koirien kanssa.
Lukko laukesi vappuaattona aina yhtä energisen kaverin, Lumi-parsonin, luona. Leikit alkoivat heti meidän saavuttua vapun viettoon ja jatkuivat aina pikkutunneille asti. Ilman murinoita ja käskyttämistä (jos ei muistella sitä pientä sanomista, joka käytiin Lumin jemmassa olleesta namista). Hertta ja Lumi ovatkin aivan loistava pari. Toinen hieman huumorintajuton sekä käskyttämiseen taipuva ja toista eivät muotoseikat niin häiritse, kunhan vaan leikitään.
Leikkiminen jatkui vielä sunnuntainakin kun kävimme sukuloimassa veljeni perheen luona, jonne oli muuttanut uusi 9-viikkoinen PON-serkku Ulpu. Lähes samankokoiset koirat painivat aina siihen asti, kunnes Ulpu väsähti. Tätä seurasi Hertan elämän toinen hepuli, kuusen ympäri juoksu.
Samalla reissulla käytiin moikkaamassa Hertan äitiä, Dali-siskoa ja Pontus-setää Esterin luona. Hanibi hieman kurmutti Herttaa aluksi ja siitä loukkaantuneena Hertta ei lähtenyt siskonsa leikkiyrityksiin mukaan vaan juurtui syliini istumaan.
Nyt olemme muutamana päivänä käyneet moikkaamassa tuttuja koirapuistossa ja meno on ollut vauhdikasta myös siellä. Minä olen jäänyt huulet pyöreänä seuraamaan, että onko tämä riekuva koira tosiaan se sama kuin pari kuukautta sitten. Vaikka arvostan suuresti Hertan kykyä rauhoittua ja olla hieman tosikko, niin on hyvä että se näyttää oppineen myös riehaantumisen jalon taidon. Olisi itse kullekin tarpeellista osaa päästää välillä vapaalle :).
