Eläinpelastusta syyskuu 30, 2009

Olimme toissa sunnuntaina Janakkalan mökillä sienimetsässä, kun pitkän reissun päätteeksi Hertta otti jostain jäljen. Siinä sitten juoksimme jonkin matkaa  sienikoreinemme Hertan perässä ja ällistys oli suuri, kun Hertta osoitti maalin: pieni kissanpentu keskellä metsää! Noin neliviikkoinen pentu oli jo ihan poikki, mutta hengitti vielä. Tarkistettiin nopeasti lähialue ja eikun Riihimäelle päivystävän eläinlääkärin luo. Valitettavasti pikkukissa oli jo niin alilämpöinen, ettei siitä ollut enää eläjäksi ja se päästettiin pikkupentujen taivaaseen.

Mökille palatessamme päätin käydä ihan vaan oman mielenrauhani takia käydä Hertan kanssa tarkistamassa vielä kerran paikan, josta löysimme kissan. Hertta otti heti uuden jäljen ja kappas, risukasasta löytyi toinenkin, tällä kertaa hyväkuntoinen, kissanpentu. Pikkumisu on nyt toimitettu Riihimäen Onnentassuun, jossa se toivottavasti isommaksi kasvettuaan löytää oman rakastavan kodin.  Kävimme haistelemassa löytöpaikalla vielä muutamaan otteeseen, mutta emme onneksi(?) löytäneet enempää pentuja tai niiden emoa.

Ruokahetki

On aika itsestään selvää, että olen kovin ylpeä pikkupiskistäni. Kissanpentuja  olisi tuskin löytynyt ihmisvoimin, niin vaikeassa maastossa ne piileskelivät. Tähän asti ollan harrastettu Hertan kanssa erilaisia jälkiä lähinnä aktivoinnin vuoksi, mutta on toki kiva, että harrastuksesta on ihan konkreettista hyötyäkin.

Saanko mäkin pitää? PLIIS!

Klik! huhtikuu 15, 2009

Ostin viime viikolla heräteostoksena naksuttimen. Hertta on tähän mennessä oppinut suhteellisen nopeasti pelkkien namupalojen voimalla, mutta ainahan oppiminen voisi olla vieläkin nopeampaa ja mielekkäämpää.

Ensimmäinen naksutin oli ns. laatikkomallinen metallikielellä. Hertta ei ole tähän mennessä pelännyt mitään ääniä, joten en kokenut tarpeelliseksi alkaa vaimentamaan sitä teipillä tms. Kutsuin Hertan luokse aikeenani alkaa opettamaan naksautuksen ja namin yhteyttä. Naksautin ja koira säntäsi toiseen huoneeseen piiloon. Ei siis ihan nappisuoritus kouluttajalta.

Parin päivän päästä menin jälki ja nenätunnistus -kurssin luento-osuudelle, jonka vetäjältä kyselin neuvoja ongelmaani. Mukaan lähti uusi, hieman vaimeampiääninen naksutin. Saimme myös kotitehtäväksi opettaa koiralle naksautuksen edollistamista ennen varsinaisen kurssin alkamista. Tämä naksutin on Hertankin mielestä ok ja uusi alku naksutinkoulutuksen saralla on käynnistynut lupaavasti. Nyt Hertta alkaa jo lipomaan kieltään naksautuksen kuullessaan.

Uusi naksutin

Vahti maaliskuu 31, 2009

Päivänä eräänä, kun allekirjoittanut oli maannut jo pari päivää sohvalla kuumeessa, sai Hertta luvan laajentaa “reviiriään” keittiön vaalealle sohvalle. Näin kauan sitä mielen lujuutta sitten kesti.

Perustelut omalle lepsuilulle ovat kattavat. Kyseinen sohva on ainoa paikka, josta Hertta näkee ulos. Nykyään neiti onkin aikalailla juurtunut sohvan selkämykselle.

tarkkana

tauko

Kuten kuvista näkee blogi ei elä ihan reaaliajassa. Kuvien siirtäminen koneelle on hidasta puuhaa :).

näyttelyrinsessa syyskuu 24, 2008

Oltiin Hertan kanssa eilen ensimmäistä kertaa mätsärissä Malminkartanossa. Hirmuista kiskomista ja hämmästelyähän se oli, mutta kaiken kaikkiaan neidin debyytistä jäi erittäin hyvä maku suuhun.

Hertta seisoi maassa huomattavasti paremmin kuin kotona, mutta kävely oli ajoittain tosiaan aikamoista kiskomista. Pöydällä seisominen ja tuomarin tervehtiminen sujuivat myös hyvin. Hampaiden katsominen sen sijaan ei mennyt ihan nappiin, mutta ihmekkös tuo, kun viime aikoina on niin paljon hampaita tullut  sörkittyä. Ei ainakaan purrut tuomaria, niin kuin Emmi-serkku samanikäisenä! :)

Pentuluokassa  oli kaiken kaikkiaan 32 koiraa! Ilta venyi pidemmäksi kuin olin ajatellut, mutta Hertta jaksoi hienosti odottaa sinisten kehään asti. Tuloksena oli tosiaan sininen nauha eikä siinäkään sijoituttu, mutta Hertta näytti nauttineen tapahtumasta ja se oli pääasia. Minäkin opin yhtä sun toista ja leikkasi mätsäri pahimman terän myös minun kehäjännitykseltäni.

Hyvinkään erkkaria varten pitää harjoitella vielä lisää seisomista (etutassut jäävät usein liian taakse ja/tai takatassut eivät ole linjassa), käsittelyä (Hertta tuppaa aina kääntymään ja katsomaan, että mitä se nyt oikein puuhaa tai vaihtoehtoisesti istuutumaan) sekä liikkeestä pysähtymistä. Kävelyn kanssa en oikein tiedä mitä tekisin. Ei se toki täydellisesti ilman häiriötekijöitäkään mene, mutta eilinen kiskominen johtui mielestäni ensisijaisesti muista koirista. Täytyy varmaan pyytää naapuruston koiria mukaan näyttelytreeneihin, jotta saataisiin treenata kävelyä ihan ringissä aikä vain kaksistaan.

Ja sitten olisi vielä noi meidän neidin kyljet…pehmoiset ovat! Annoskoko on jo aika minimissä (0,5 dl/krt, 2-3 krt/päivä), mutta ei se rasvakerros siitä minnekään ole hävinnyt. Tässä suhteessä koira ja emäntä taitavat muistuttaa toisiaan. Herkästi tarttuu eikä millään meinaa päästä eroon! :) Ajattelin vaihtaa Hetun penturuoan aikuisten ruokaan, jos se vähän helpottaisi. Lenkkeillään/liikutaan kuitenkin viikolla n. 1½-2 tuntia päivässä ja viikonloppuisin reilusti enemmän.

Rankat huvit syyskuu 3, 2008

Viikonloppu oli täynnä menoa ja meininkiä. Lauantaille oli merkitty ihmisten menoja, sunnuntaina puolestaan kokoontuivat koirat. Jännitin kovasti miten pentu jaksaa nämä kaikki menot, mutta todellisuudessa kävi niin, että ensin väsyin minä ja sitten vasta koira.

Lauantaina ohjelmassa oli siskonpoikani ristiäiset sekä ystäviemme tupaantuliaiset. Koska molemmat juhlat olivat kaiken lisäksi Espoossa, piti Hertalle löytää niiden ajaksi hoitopaikka.  Hertta on kerran aiemmin ollut yökylässä vanhempieni luona mökillä, mutta koska isovanhemmat olivat myös tulossa ristiäisiin suunnattiin aamupäivällä nokka kohti S:n vanhempien taloa. Hertta käyttäytyi hoidossa kuulemma oikein nätisti ja mikäs neidin oli siellä ollessa, kun oli iso piha ja roppakaupalla huomiota saapuvilla. Minä taisinkin jännittää hoitoon jättämistä enemmän kuin Hertta.

Sunnuntaina oli puolestaan vuorossa Hertan ensimmäinen koulupäivä eli pentukurssin alkaminen. Tunti meni paremmin kuin olin ennalta uskaltanut ajatella. Herttahan osaa jo mm. istua, ottaa katsekontaktia pyynnöstä ja tulla luokse. Ainut asia mikä mietitytti ennalta oli muihin koiriin suhtautuminen tai suhtautumatta jättäminen.  Meitä koiranomistajia oli etukäteen ohjeistettu, että koirat eivät saisi olla keskenään kontaktissa ennen tunnin alkua, jotta koko tunti ei menisi leikkimiseksi. Meidän hömppä otti tämän aluksi aika raskaasti ja hirmuiset itkuthan siinä pääsi, kun ei päässyt tutustumaan muihin. Alkujärkytyksen jälkeen asian yli kuitenkin päästiin ja Hertta pysähtyi lopputunnin aikana vain muutaman kerran seuraamaan muiden koirien menoa. Em. asioiden lisäksi harjoiteltiin jo entuudestaan tuttua seuraamista ja/tai remmissä kävelyä, joka ei kyllä oikein vieläkään luonnistu, mutta yritän olla asian suhteen kärsivällinen. Uutena asiana alettiin harjoittelemaan sivulle menoa.

Koulutus ei kuitenkaan päättynyt sunnuntain osalta vielä tähän, vaan läksimme vielä iltapäivällä kasvattajan luokse tapaamaan Hertan sisaruksia sekä perehtymään koiranäyttelyiden saloihin. Hertta jaksoi tsempata vielä näyttelykehäharjoituksissakin, omistajan keskittymiskyky sen sijaan taisi alkaa tässä vaiheessa herpaantumaan :). 

Kotimatkalla Hertalle maittoikin jo uni. Pentu pisti pitkäkseen keskellä Koivukylän juna-asemaa ja unet jatkuivat koko junamatkan aina kotiin asti.

Puutarhuri elokuu 29, 2008

Hertan kesään on kuulunut myös jonkin verran puutarhahommia. Puutarhapalstallamme oleminen vaatii pennulta rautaisia hermoja. Multaa olisi niin kiva kaivaa ja kukkasten poikki kulkee ainakin Hertan mielestä ne kaikkein parhaimmat polut. Pääosin käskyt ovat menneet perille ja Hertta jaksaa ainakin puolen tunnin ajan keskittyä seuraamaan naapureiden, lintujen ja citypupujen menoa. Välillä homma kuitenkin karkaa hieman hanskaska ja pikkupuutarhuri pääsee valloilleen. Tässä kuvassa multaa on parrassa vielä varsin maltillisesti :).

Puutarhuri

Tänään Hertalle tuli postissa uusi “aikuisten” talutin. He(/u)rtan nahkaremmi oli kuitenkin vähän liian jykevää tekoa ja uusi tilaus lähtee vetämään. Välillä nettiostokset onnistuvat välillä ei. Ainakin toistaiseksi erilaisten koiratuotteiden tehokas googlettaminen on säästänyt monta pennosta tässä taloudessa eli plussan puolella ollaan. Saapahan Hertan “Emmi-serkkukin” tämän epäonnisen kaupan myötä uuden remmin.

kaunokainen ja katu-uskottava talutin