Herttaista

Hertan elämää ja oivalluksia.

Kesän marjasato elokuu 17, 2009

Aihe: oivalluksia, ruokailu — Jenni @ 4:41 ip

Viime kesänä Hertta päivysti punaisten viinimarjapensaiden alla ja repi omenoita suoraan oksista.

Punaiset ja mustat viinimarjat kelpaavat vieläkin, mutta ne eivät maistu läheskään yhtä hyvälle kuin tämän kesän hitit mustikka ja vadelma.

Onneksi käydään usein metsälenkeillä ja Saloisten mökiltä mustikoita ja vadelmia löytyy ihan pihapiiristäkin, niin pääsee tuo meidän herkkusuu vähän maiskuttelemaan, suoraan varvuista ja pensaista.

Lauantaina oltiin tunti jos toinenkin mustikoita keräämässä koko porukka. Hertta söi sinä aikana vähintäänkin litran mustikoita. Kyllä huomasi iltalenkillä, että jotain tavallisesta poikkeavaa on kulkenut kropan läpi. Ei löysää, mutta aivan pikimustaa tavaraa!

nam!

On se niin näppärää, että koira osaa barffata omatoimisestikin :).

 

Hei me leikitään! toukokuu 7, 2009

Aihe: oivalluksia, yleistä — Jenni @ 10:31 ap

Vappuaattona se alkoi ja eilenkin siitä oli nähtävissä vielä merkkejä.

Meidän hieman huumorintajuton Hertta on elämänsä aikana saanut yhden ns. hepulin, joka koostui muutaman kierroksen rallista kämpän ympäri. Sinänsä ihan hyvä, koska en niin välitäkään kauhean hetkuilevista koirista. Siksi kääpiösnautseri. Tammikuun aikoihin loppui sitten muiden koirien kanssa leikkiminenkin. Minä jo ajattelin, että onko siitä tullut toisten juoksujen myötä jo niin tosikko, ettei edes pikkupainit enää kiinnosta.

En tiedä mistä tämä vaihe johtui, mutta nyt meillä leikitään taas ja jos oikein hulvattomiksi heittäytydään niin vallan ihan juostaankin toisten koirien kanssa.

Lukko laukesi vappuaattona aina yhtä energisen kaverin, Lumi-parsonin, luona. Leikit alkoivat heti meidän saavuttua vapun viettoon ja jatkuivat aina pikkutunneille asti. Ilman murinoita ja käskyttämistä (jos ei muistella sitä pientä sanomista, joka käytiin Lumin jemmassa olleesta namista).  Hertta ja Lumi ovatkin aivan loistava pari. Toinen hieman huumorintajuton sekä käskyttämiseen taipuva ja toista eivät muotoseikat niin häiritse, kunhan vaan leikitään.

Leikkiminen jatkui vielä sunnuntainakin kun kävimme sukuloimassa veljeni perheen luona, jonne oli muuttanut uusi 9-viikkoinen PON-serkku Ulpu. Lähes samankokoiset koirat painivat aina siihen asti, kunnes Ulpu väsähti. Tätä seurasi Hertan elämän toinen hepuli, kuusen ympäri juoksu.

Samalla reissulla käytiin moikkaamassa Hertan äitiä, Dali-siskoa ja Pontus-setää Esterin luona. Hanibi hieman kurmutti Herttaa aluksi ja siitä loukkaantuneena Hertta ei lähtenyt siskonsa leikkiyrityksiin mukaan vaan juurtui syliini istumaan.

Nyt olemme muutamana päivänä käyneet moikkaamassa tuttuja koirapuistossa ja meno on ollut vauhdikasta myös siellä. Minä olen jäänyt huulet pyöreänä seuraamaan, että onko tämä riekuva koira tosiaan se sama kuin pari kuukautta sitten. Vaikka arvostan suuresti Hertan kykyä rauhoittua ja olla hieman tosikko, niin on hyvä että se näyttää oppineen myös riehaantumisen jalon taidon. Olisi itse kullekin tarpeellista osaa päästää välillä vapaalle :).

 

ihan vaan pikkusen dyykkasin joulukuu 5, 2008

Aihe: oivalluksia, yleistä — Jenni @ 5:41 ip

Hertta on oppinut kaappien avaamisen jalon taidon.

 

img_3176

 

Oikeesti se oli toi orava, joka kantoi roskat olohuoneeseenkin asti. Yritin estellä ja sanoa, että Jenni ei kyllä tykkää, mut se oli tosi päättäväinen.

 

img_3179

Täytyy varmaan hankkia joku lapsilukko roskiksen kaapin oveen..