Olemme tehneet lyhyellä varoitusajalla isoja päätöksiä, jotka muuttavat pienen perheemme arkipäivää aika lailla seuraavan puolen vuoden ajan.
Tästä ei vielä moni tiedä, mutta kuvat kertokoon puolestaan mitä tuleman pitää.
Hankinnoista toukokuu 11, 2009
Meillä on jo jonkin aikaa käyty keskusteluja auton hankinnan ajankohtaisuudesta. Joka toinen päivä se on pakko saada, joka toinen päivä päätetään vielä sinnitellä julkisilla, sillä asummehan kuitenkin ratikkapysäkin vieressä.
Hertan mielestä autoilu on huippuajanvietettä. Puhaltimet ovat erityisen mielenkiintoisia ja samalla voi aina kätevästi myös föönata otsiksen.
Juhlapyhiä huhtikuu 14, 2009
Reissasimme pääsiäisenä kolmessa maakunnassa. Ohjelmaan mahtui niin yöpymistä hotellissa, kyläilyä sekä mökkeilyä. Maanantai pyhitettiinkin sitten kotona lepäilylle.
Tässä hieman kuvia Aulangolta. Kivaa oli :).
Pretty in pink tammikuu 23, 2009
Hyvää alkanutta vuotta 2009! Vuosi lähti liikkeelle mitä parhaimmalla tavalla: auringonpaisteessa Lohjanjärven jäällä. Herttakin sai nauttia parhaan ystävänsä Lumin seurasta. Raketit eivät onneksi aiheuttaneet ainakaan tällä kerralla Hertalle ahdistusta. Jos raketin ääni kantautui poikkeuksellisen selkeästi sisätiloihin saakka, niin sille piti hieman haukahtaa, mutta muuten Hertta käyttäytyi normaalisti.
- vauhdin hurmaa
Pian uuden vuoden vaihtumisen jälkeen suuntasimme Sampon kanssa Intiaan rinkat selässä ja Hertta mamman luo hemmottelulomalle. Hertta sopeutui vanhempieni arkeen todella hyvin. Ensimmäinen yö oli itketty, mutta sitten Hertta olikin ollut jo kuin kotonaan. Ja mikä siellä oli ollessa, kun possunkorvia oli tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, mummo työpaivien ajan lapsenvahtina ja öisin pääsi ihan sänkyyn asti nukkumaan.
Jälleennäkemisen riemu oli suuri kahden viikon erossa olon jälkeen. Kotiin on aina mukava palata. Paluu “karuun arkeen” onkin sujunut yllättävän hyvin. Ainostaan kampaamista ja kynsien leikkuuta seurasi jäätävä mulkoilu olohuoneen pöydän alta.
Mamma on paras joulukuu 5, 2008
Minua hymyillyttää aina hirmuisesti, kun joku esimerkiksi lenkkipolulla viittaa minuun Hertan äitinä/mammana/emäntänä. Vaikka Hertta onkin meidän piskuinen vauva, ja sen se kyllä tietää, niin alusta alkaen on ollut varsin selvää, että minä olen sille Jenni ja Sampo Sampo eikä mikään isi. En tiedä mistä johtuu, mutta se ei jostain syystä sovi niin millään omaan suuhun. Äitini on vähemmän karvaisille lapsenlapsilleen mamma ja sitä hän on luonnollisesti myös Hertalle. Isäni on jostain kumma syystä Hertalle pappa, vaikkei muut lapsenlapset :) häntä sillä nimellä kutsukaan.
Mutta asiaan. Vietimme alkuviikon Hertan kanssa vanhempieni luona, jotta hän sopeutuisi heidän arkirytmeihinsä paremmin meidän suunnatessa ensi kuussa pariksi viikoksi Intiaan. Pehmeämpää laskua siis tavoiteltiin. Parempaa hoitopaikkaa en voisi Hertalle toivoa ja neiti onkin heidän luonaan kuin kotonaan, vaikkei äitini kanssa tällä kertaa lenkille suostunutkaan oikein lähtemään. Muutoin muutaman päivän aikana vahvistui jo entuudestaan selvä asia siitä, että Hertta on mamman suurin fani. Yölläkin piti käydä aina tasaisin väliajoin tarkistamassa, ettei mamma ole kadonnut sängystään.
yhteiset päiväunet mamman kanssa
Pappakin alkaa jo olla ihan jees, vaikka mies onkin. Hertan mieskammo alkaa selvästi hellittämään ainakin lähipiirin osalta. Vielä pari kuukautta sitten miehiin suhtauduttiin erittäin epäluuloisesti ja niille piti vähintäänkin murista.
Ehdittiin me myöskin pitkästä aikaa reippailla hieman metsässä sekä uudella aluevaltauksella eli pellolla.
mäen laella
pellolla
Kuvat on otettu yhden aikaan iltapäivällä ja on noin pimeää. Herttakin joutui juoksemaan huomioliivi päällä, jotta likinäköinen uusia laseja odottava omistaja erotti sen maastosta :).
