Olemme tehneet lyhyellä varoitusajalla isoja päätöksiä, jotka muuttavat pienen perheemme arkipäivää aika lailla seuraavan puolen vuoden ajan.
Tästä ei vielä moni tiedä, mutta kuvat kertokoon puolestaan mitä tuleman pitää.
Mikä blogi? elokuu 13, 2009
Kesä on vietetty pääosin blogimaailman ulottumattomissa. Heinäkuun alussa hankittiin vihdoin kauan kaivattu auto ja sen jälkeen ollaankin oltu aika lailla koko ajan menossa.
Hertta ja Shnurok-isä Kotkan kv-näyttelyssä 13.6. Hertan tuloksena komeasti H, Shnurok puolestaan hoiti homman kotiin ja oli rotunsa paras. Tiukka tulos tiukalta tuomarilta Hertan osalta. Mieltä “lämmittää” hiukan se, että kv-valiokin sain samaiselta tuomarilta H:n. Tästä on hyvä jatkaa seuraavasta turkista uusiin koitoksiin. ;)
Kuvat Nadja Leino.
Isä ja tytär
Noviisit
Juhannuksena oli hieman vilpoista, mutta ei se menoa haitannut. Hertan ja Ulpu-serkun paini kesti noin 8 tuntia. Juhannusyönä makasikin sitten kolme väsynyttä koiranraatoa lattialla (Emmi kepin etsimisestä, jonka perään nuoremmat ei niin ymmärrä).
Hertta ja Ulpupulpu
Ei ehkä kaikkein edustavin otos parivaljakosta
Heinäkuussa rakennettiin appivanhempien mökkiä Saloisilla.
Työnjohtaja
Käytiin piknikillä koffin puistossa, jossa Hertta sai maistaa sonninsutia. Sonninsudin varsinainen sisältö selvisi vasta seuraavana päivänä. Enpä ihmettele miksi sitä markkinoidaan sutina eikä oikealla nimellään.
Crunchy!
Sitten olikin vuorossa kesä suurin seikkailu. Ensimmäistä kertaa veneeseen ja telttailemaan. Hertan mielestä molemmat oli ihan piece of cake.
BFFs Hertta ja Lumi
Tähyilyä Kaunissaaren satamassa
väsynyt veneilijä kotimatkalla
Hankinnoista toukokuu 11, 2009
Meillä on jo jonkin aikaa käyty keskusteluja auton hankinnan ajankohtaisuudesta. Joka toinen päivä se on pakko saada, joka toinen päivä päätetään vielä sinnitellä julkisilla, sillä asummehan kuitenkin ratikkapysäkin vieressä.
Hertan mielestä autoilu on huippuajanvietettä. Puhaltimet ovat erityisen mielenkiintoisia ja samalla voi aina kätevästi myös föönata otsiksen.
Klik! huhtikuu 15, 2009
Ostin viime viikolla heräteostoksena naksuttimen. Hertta on tähän mennessä oppinut suhteellisen nopeasti pelkkien namupalojen voimalla, mutta ainahan oppiminen voisi olla vieläkin nopeampaa ja mielekkäämpää.
Ensimmäinen naksutin oli ns. laatikkomallinen metallikielellä. Hertta ei ole tähän mennessä pelännyt mitään ääniä, joten en kokenut tarpeelliseksi alkaa vaimentamaan sitä teipillä tms. Kutsuin Hertan luokse aikeenani alkaa opettamaan naksautuksen ja namin yhteyttä. Naksautin ja koira säntäsi toiseen huoneeseen piiloon. Ei siis ihan nappisuoritus kouluttajalta.
Parin päivän päästä menin jälki ja nenätunnistus -kurssin luento-osuudelle, jonka vetäjältä kyselin neuvoja ongelmaani. Mukaan lähti uusi, hieman vaimeampiääninen naksutin. Saimme myös kotitehtäväksi opettaa koiralle naksautuksen edollistamista ennen varsinaisen kurssin alkamista. Tämä naksutin on Hertankin mielestä ok ja uusi alku naksutinkoulutuksen saralla on käynnistynut lupaavasti. Nyt Hertta alkaa jo lipomaan kieltään naksautuksen kuullessaan.
Uusi naksutin
Juhlapyhiä huhtikuu 14, 2009
Reissasimme pääsiäisenä kolmessa maakunnassa. Ohjelmaan mahtui niin yöpymistä hotellissa, kyläilyä sekä mökkeilyä. Maanantai pyhitettiinkin sitten kotona lepäilylle.
Tässä hieman kuvia Aulangolta. Kivaa oli :).
Inventaario tammikuu 23, 2009
Näin vuoden alun kunniaksi ajattelin listata niitä asioita/temppuja, joita Hertta on elämänsä ensimmäisten 9 kuukauden aikana oppinut. Osa äärimmäisen tärkeitä asioita, osa täyttä hömppää, joita on harjoiteltu ihan vaan harjoittelemisen ilosta.
Varmat/suhtvarmat käskyt:
ei
istu (osasi luonnostaan.. luonnonlahjakkuus:)
maahan (innostuu vieläkin käskystä niin paljon, että kyynärpäät vaan kolisee, kun neiti heittäytyy maahan)
seis
paikka (istuen ja maaten)
tänne/Hertta/vihellys (on niin kiva juttu, että sillä ei ole väliä kuka kutsuu ja ketä)
mennään
katso
etsi
tassu
toinen tassu
pesulle
ravista
alas
Gimme five! (aina tarpeellinen:)
kumpi käsi? (kuten myös)
katseella luvan pyytäminen ruokailuun
jätä
Vaihtelevalla menestyksellä:
hiljaa
sivu
seiso
katseella luvan pyytäminen ovesta ulos menoon
sisälle
hyppy (ei ole harjoiteltu hetkeen)
ali (kuten myös)
Harjoituksen alla:
kieri (vaatii käsimerkin)
koirien ohittaminen
Opitut merkitykset:
Sampo tulee.
Kotiin.
Pakilaan.
Metsolaan.
Mamma.
Ossi (lempilelu).
Nalle (tulee heti Ossin perässä).
Sukka (hmpf?!).
Ruokaa.
Onko nälkä?
On se niin fiksu. Ilmeisen hyvät geenit, koska minun ansioita noiden oppiminen ei ensisijaisesti ole.
Naku lokakuu 9, 2008
Ensimmäinen nyppiminen takana. Samalla kyytiä sai myös Hertan tuuhea pohjavilla.
päiväunilta herätetty -parta
JLO-peppu
Se mikä karvassa menetettiin saatiin energiana takaisin. Kasvattajalta kotiin päästyämme Hertta hiffasi ensimmäistä kertaa, kuinka mukava rallirata olkkarin, keittiön ja eteisen välille muodostuukaan. Välillä mentiin myötäpäivään, välillä vastapäivään. Siinä samassa Hetu oppi ihan vahingossa hyppäämään sallitulle olohuoneen sohvallekin. Tähän mennessä neiti on tarvinnut nostoapua. Lisäksi testattiin myös kiellettyjä alueita, kuten keittiön valkoista sohvaa ja sänkyä. Ihan vaan siltä varalta, jos se olisi nykyään jo sallittua.
Turkin lyhennyttyä saatiin myös otettua käyttöön Hertan villapaita-arsenaalia. Aamu- ja iltalenkeillä alkaa olla jo sen verran vilpoista, että Herttaa alkaa uudessa lookissaan helposti vapisuttamaan ilman vaatetusta. Paidoista kuvia myöhemmin.
Hiirimetsällä syyskuu 29, 2008
Olimme viikonloppuna Hertan kanssa metsälenkillä Keskuspuistossa. Hertta oli taluttimen päässä, sillä ruuhka-aikaan Helsingin metsät tuntuvat täyttyvän sinkoilevistä pyöräilijöistä. Yht’äkkiä kuulin vinkulelumaisen vingahduksen ja huomasin, että Hertta katsoi ylpeänä minuun päin iso metsähiiri suussaan. Sisäinen rottakoira oli herännyt.
Käskin Herttaa irrottamaan otteensa ja neidin leuat loksahtivat heti auki. En halunnut odottaa ja katsoa, mitä Hertta olisi hiirelle tehnyt. Isot kehut Hertta kuitenkin työstään sai. Loppu lenkki jahdattiinkin sitten tuulen mukana liikkuneita lehtiä. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Luu teki muuten tehtävänsä. Viimeinen maitokulmahammas irtosi lauantaiaamuna! :)
Kahden päivän armonaika syyskuu 22, 2008
Hertan hampaiden vaihtuminen on sujunut tähän mennessä ongelmitta. Suurin osa hampaista on lähtenyt itsestään, muutama on nyppäisty pois ja kaksi on vielä vaiheessa. Yläkulmahampaat nimittäin.
Hertan maitoyläkulmurit ovat kiinni ikenissä ihan tolkuttoman kovin. Pysyvät hampaat kirivät välimatkaa kiinni kovaa vauhtia ja vanhat eivät tajua siirtyä niiden tieltä. Eivät ryökäleet edes heilu. Hertalla onkin nyt ylhäällä komeat peräkanaa kasvavat tuplakulmahampaat.
Tänään ne saivat ultimatumin. Kaksi päivää aikaa lähteä tai soitan eläinlääkärille. Kun heiluttamisesta ei ole ollut ainakaan tähän mennessä hyötyä, kävin hakemassa hieman kättä pidempää.
Hertta ja The Luu
Niinpä. Näyttää liioittelulta, onhan se yhtä pitkä kuin Hertta, mutta tämänkokoiseen luuhun Hertta ei eläinkaupan tädin mukaan pysty käyttämään pelkästään poskihampaitaan, vaan joutuu turvautumaan myös kulmureihin. Kokonsa vuoksi se ei ole myöskään neidin liikuteltavissa, joten pysyväthän matot puhtaina :).
Aluksi luu luonnollisesti hieman pelotti Herttaa (herättäähän se jo pelkän kokonsa puolesta kunnioitusta), mutta hetken tutustumisen jälkeen käytiin jo ahnaasti sen kimppuun.
Ilon aiheitakin ollaan koettu. Hertta seurasi sunnuntaina ensimmäistä kertaa katsekontaktissa. Tätä riemua kesti kokonaisen kolmen askeleen verran, mutta kuitenkin! Kyllä sitä harjoiteltiinkin. Jotenkin meidän “blondille” tuntui käsittämättömän vaikealta tehdä kahta asiaa samaan aikaan. Ensimmäisen askeleen jälkeen katsekontakti tuppai aina herpaantumaan. Vaikka Hertta onkin oppinut jo monia juttuja, jostain syystä tämän oppiminen on tuntunut tähän mennessä parhaimmalta. Ehkä se johtuu siitä, että olin jo luovuttamassa kyseisen “tempun” osalta.
Sisäsiisti! syyskuu 4, 2008
Uskallan sanoa sen vihdoin ääneen: Hertta on sisäsiisti! Ikuisena pessimistinä tai realistina (tästä voidaan olla eri mieltä) en ole uskaltautunut toteamaan kyseistä asiaa, vaikka ollaan jo pari viikkoa elelty lätäköttömässä taloudessa. Nytkin pitää koputtaa puuta samaan aikaan.
Hertan sisäsiisteystreeni on tähän mennessä edennyt “yksi askel eteen, kaksi askelta taaksepäin” -vauhdilla. Aina kun pari päivää on mennyt hyvin, niin sitten olenkin epähuomiossani meinannut astua lätäkköön. Kakkakasoja ei ole löytynyt lattialta yli kuukauteen, mutta ongelmakohdaksi on muodostunut hitaasti aamuisin liikkeelle lähtevä ulkoiluttaja ja pitemmät yksinolot. Nyt Hertta kuitenkin pystyy jo pidättämään aamulla sen minun pukeutumiseen ja vessassa käyntiin vaaditun ajan eikä pissahätä pääse enää yllättämään työpaivän aikanakaan.
Jei!! Tätä päivää on odotettu pitkään!
