Hertan osalta muutto on mennyt kivuttomammin kuin uskalsin toivoakaan. Se että suurin ongelma on ollut ehkä lautan pissalaatikko, kuvastaa parhaiten tätä onnea ja autuutta. Hertta on jo aikalailla berliiniläinen. Entinen puskiinpaskoja vääntää nykyään tortut vain kivetykselle ja Tiergartenin puistossakin ulkoillaan mallikkaasti vapaana ja nokka pystyssä. Jotenkin toi jälkimmäinen uusi tapa on niinkö kivempi.

Lauttamatkan maisemat olivat Hertan mielestä yksitoikkoisia. Ensin se haukkui aalloille, mutta kyllästyi hommaan  nopeasti. Lautan pissalaatikko oli Hertan mielestä YÖKÖTTÄVÄ ja niin neiti selvisi reilu 26 tunnin matkasta yksillä pissoilla. Harvoin on nähty niin onnellista koiraa kuin Rostockissa hotellin pihalla :)

Tiergartenin puistossa 3-4 viikkoa sitten

Välillä otetaan vähän lepoa...

... jotta jaksaisi taas kytätä namia Sanssoucin puistossa.

Terkut meidän asunnon edestä! :) (Yksi Sanssoucin linnoista)

Eilen aloitettiin harjoittelemaan laukkuun menemistä. Parin viikon päästä testataan jo mitä nausteri meinaa lentokoneessa matkustamisesta. Vietämme reilu kuukauden Suomessa juhlien joulua sekä valmistellen ja juhlien Hertan nimenvaihtojuhlaa, joita  kansantajuisesti myös meidän kaksijalkaisten häiksi kutsutaan.

Tästä ei vielä moni tiedä, mutta kuvat kertokoon puolestaan mitä tuleman pitää.

]]> http://herttaista.wordpress.com/2009/10/22/muutoksia/feed/ 0 jerola http://herttaista.wordpress.com/2009/09/30/elainpelastusta/ http://herttaista.wordpress.com/2009/09/30/elainpelastusta/#comments Wed, 30 Sep 2009 08:24:55 +0000 Jenni http://herttaista.wordpress.com/?p=224 ]]> Olimme toissa sunnuntaina Janakkalan mökillä sienimetsässä, kun pitkän reissun päätteeksi Hertta otti jostain jäljen. Siinä sitten juoksimme jonkin matkaa  sienikoreinemme Hertan perässä ja ällistys oli suuri, kun Hertta osoitti maalin: pieni kissanpentu keskellä metsää! Noin neliviikkoinen pentu oli jo ihan poikki, mutta hengitti vielä. Tarkistettiin nopeasti lähialue ja eikun Riihimäelle päivystävän eläinlääkärin luo. Valitettavasti pikkukissa oli jo niin alilämpöinen, ettei siitä ollut enää eläjäksi ja se päästettiin pikkupentujen taivaaseen.

Mökille palatessamme päätin käydä ihan vaan oman mielenrauhani takia käydä Hertan kanssa tarkistamassa vielä kerran paikan, josta löysimme kissan. Hertta otti heti uuden jäljen ja kappas, risukasasta löytyi toinenkin, tällä kertaa hyväkuntoinen, kissanpentu. Pikkumisu on nyt toimitettu Riihimäen Onnentassuun, jossa se toivottavasti isommaksi kasvettuaan löytää oman rakastavan kodin.  Kävimme haistelemassa löytöpaikalla vielä muutamaan otteeseen, mutta emme onneksi(?) löytäneet enempää pentuja tai niiden emoa.

Ruokahetki

On aika itsestään selvää, että olen kovin ylpeä pikkupiskistäni. Kissanpentuja  olisi tuskin löytynyt ihmisvoimin, niin vaikeassa maastossa ne piileskelivät. Tähän asti ollan harrastettu Hertan kanssa erilaisia jälkiä lähinnä aktivoinnin vuoksi, mutta on toki kiva, että harrastuksesta on ihan konkreettista hyötyäkin.

Saanko mäkin pitää? PLIIS!

]]> http://herttaista.wordpress.com/2009/09/30/elainpelastusta/feed/ 0 jerola 0746d1534a4d4e888d1e044f9d24c003 1 http://herttaista.wordpress.com/2009/09/16/from-hertta-with-love/ http://herttaista.wordpress.com/2009/09/16/from-hertta-with-love/#comments Wed, 16 Sep 2009 08:44:10 +0000 Jenni http://herttaista.wordpress.com/?p=218 ]]> Syksyn nakukausi käynnistyi virallisesti eilen. Tällä kertaa pääsemme yllättämään kanssalenkkeijät paitsi Hertan alastomalla olemuksella myös Nadjan kuvioterveisillä :)

Hertta X 2

jk. Toisessa lonkassa on ruutu, mutta kuvaaja/naminpitäjä oli jo tämän puolen kuvauksen jälkeen niin uupunut, ettei sitä tullut ikuistettua. Seuraavalla kerralla Nadja osaa varmaan taiteilla jo padan ja ristinkin, eikö ;)

Kävely sujui näppärästi, mutta maassa ei suostuta seisomaan ilman handlerin kyykyttämistä. Jos minä seison, niin Hertta istuu ja ottaa kauniisti vaan kontaktia.  Pöydällä seistiin ihan nätisti, kunhan vaan handleri muistaa pitää ne namit silloin piilossa (muistiin itselle: lihapullat ovat liian hyviä nameja näyttelyihin). Me jatketaan reenejä..

Punaiset ja mustat viinimarjat kelpaavat vieläkin, mutta ne eivät maistu läheskään yhtä hyvälle kuin tämän kesän hitit mustikka ja vadelma.

Onneksi käydään usein metsälenkeillä ja Saloisten mökiltä mustikoita ja vadelmia löytyy ihan pihapiiristäkin, niin pääsee tuo meidän herkkusuu vähän maiskuttelemaan, suoraan varvuista ja pensaista.

Lauantaina oltiin tunti jos toinenkin mustikoita keräämässä koko porukka. Hertta söi sinä aikana vähintäänkin litran mustikoita. Kyllä huomasi iltalenkillä, että jotain tavallisesta poikkeavaa on kulkenut kropan läpi. Ei löysää, mutta aivan pikimustaa tavaraa!

nam!

On se niin näppärää, että koira osaa barffata omatoimisestikin :).

Täti ja serkkutyttö hurraavat ja toivottavat Emmille ja Sirpalle hirmuisesti onnea!

Emmi mökillä kesällä 2008

]]> http://herttaista.wordpress.com/2009/08/14/uusi-valio/feed/ 0 jerola http://herttaista.wordpress.com/2009/08/13/mika-blogi/ http://herttaista.wordpress.com/2009/08/13/mika-blogi/#comments Thu, 13 Aug 2009 07:53:22 +0000 Jenni http://herttaista.wordpress.com/?p=180 ]]> Kesä on vietetty pääosin blogimaailman ulottumattomissa. Heinäkuun alussa hankittiin vihdoin kauan kaivattu auto ja sen jälkeen ollaankin oltu aika lailla koko ajan menossa.

Hertta ja Shnurok-isä Kotkan kv-näyttelyssä 13.6. Hertan tuloksena komeasti H, Shnurok puolestaan hoiti homman kotiin ja oli rotunsa paras. Tiukka tulos tiukalta tuomarilta Hertan osalta. Mieltä “lämmittää” hiukan se, että kv-valiokin sain samaiselta tuomarilta H:n. Tästä on hyvä jatkaa seuraavasta turkista uusiin koitoksiin. ;)

Kuvat Nadja Leino.

Isä ja tytär

Noviisit

Juhannuksena oli hieman vilpoista, mutta ei se menoa haitannut. Hertan ja Ulpu-serkun paini kesti noin 8 tuntia. Juhannusyönä makasikin sitten kolme väsynyttä koiranraatoa lattialla (Emmi kepin etsimisestä, jonka perään nuoremmat ei niin ymmärrä).

Hertta ja Ulpupulpu

Ei ehkä kaikkein edustavin otos parivaljakosta

Heinäkuussa rakennettiin appivanhempien mökkiä Saloisilla.

Työnjohtaja

Käytiin piknikillä koffin puistossa, jossa Hertta sai maistaa sonninsutia. Sonninsudin varsinainen sisältö selvisi vasta seuraavana päivänä. Enpä ihmettele miksi sitä markkinoidaan sutina eikä oikealla nimellään.

Crunchy!

Sitten olikin vuorossa kesä suurin seikkailu. Ensimmäistä kertaa veneeseen ja telttailemaan. Hertan mielestä molemmat oli ihan piece of cake.

BFFs Hertta ja Lumi

Tähyilyä Kaunissaaren satamassa

väsynyt veneilijä kotimatkalla

Hertan tulon myötä olen usein joutunut miettimään omaa mielenterveyttäni eli  sitä, missä menee raja koiran oikeiden tarpeiden ja minun hössötykseni välillä. Sanoinkin poikaystävälleni  jo ennen pennun tuloa, että sanot sitten suoraan kun homma alkaa mennä yli. Vastaus oli jotakuinkin luokkaa “ai SITTEN kun”.

Eilen löysin itseni jälleen tällaisestä tilanteesta. Kasvissyöjänä yökkäilin pussittaessani jauhettua maksaa pakastimeen ja kirosin jäistä broilerinkaulamönttiä vasara ja ruuvimeisseli kädessäni. Mielessäni käväisi,  että jos joku ei-koiraihminen nyt katselisi kärpäsenä katossa tätä hommaa niin nauraisi varmaan vedet silmissä. Mitä sitä ei koiransa eteen tekisi?

Hertan raakaruokinnasta on tullut minulle sydämen asia ja se saa tuntua pussittamis- ja pakastamishetkillä kuinka naurettavalta tahansa. Teen sen silti. Sen sijaan olen itsekin kyseenalaistanut mm. kosketuskepin hankinnan. Ei Hertta varmaan olisi mitään menettänyt, vaikka se olisi jäänyt ostamatta.